Ilo jota kukaan ei voinut vied

DKK 148^.15

Koskettavassa elämäkerrassaan Hermine Schmidt kuvailee aluksi onnellista, turvallista lapsuuttaan Danzigissa Itämeren rannalla. Nuoruus loppui kuitenkin lyhyeen, kun kansallissosialistit ottivat vallan ja 17-vuotias Hermine vangittiin uskonnollisen vakaumuksensa johdosta. Piinallisen oikeudenkäynnin jälkeen hänet lähetettiin Stutthofin keskitysleiriin, missä hän joutui näkemään ja kokemaan hirvittäviä julmuuksia.

Sodan kääntyessä loppua kohti Hermine lähetettiin 370 muun vangin mukana miinoitetulle Itämerelle jokiproomussa ilman ruokaa ja juomaa. Natsien tarkoituksena oli upottaa alus ulapalla, mutta kuin ihmeen kaupalla se selviytyi dramaattisesta matkasta. Vangeille koitti vapautus, kun merihädässä ajelehtinut proomu päätyi viimein Mänsaaren rannalle Tanskaan, missä ystävät ottivat Herminen siipiensä suojaan.

Kaikissa näissä koettelemuksissa Hermine? kannatteli hänen valoisa elämänkatsomuksensa; hän ammensi voimaa vahvasta luottamuksestaan Jumalaan. Kertomuksen joka sivulta heijastuu hänen optimistisuutensa ?? ilo, jota kukaan ei voinut häneltä viedä.

"Yhteiskunta, joka pyrkii kontrolloimaan kansalaistensa käytästä ja maailmankatsomusta ja kohtelemaan yhtäkin heistä sillä tavoin kuin Hermine? kohdeltiin, on vaarallinen meille jokaiselle. Olemme valtavassa kiitollisuudenvelassa h?nelle ja muille todistajille, jotka nousivat vastustamaan natsismia. Heiltä voimme oppia, mikä on mahdollista ja välttämätäntä." (Professori Christine King, Staffordshiren yliopisto, Englanti.)